Wallace Collectionin historia
Wallace Collectionin juuret kumpuavat 1700- ja 1800-lukujen yksityisistä hankinnoista, jotka muodostivat ajan myötä poikkeuksellisen kokonaisuuden. Sir Richard Wallace ja Hertfordin marquessit kerskasivat laajalla kokoelmalla, joka heijastaa eurooppalaisen aateliston jatkuvasti muuttuvia mieltymyksiä. Nämä esineet kerättiin sukupolvien saatossa, ja ne muodostivat yhtenäisen taiteen ja koristetaiteen kokonaisuuden, joka ulottuu 1400-luvulta aina 1800-luvulle saakka. Lopulta kokoelma löysi pysyvän kodin Lontoosta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Lady Wallacen kuoleman jälkeen vuonna 1897, jolloin omaisuus testamentattiin Britannian kansakunnalle.
Vuonna 1897 perustettu instituutio varmisti, että nämä kootut aarteet pysyivät yhdessä Hertford Housen seinien suojassa. Kokoelma sisältää valtavan kirjon eri taiteen muotoja, vanhoista mestareista hienostuneisiin koristeesineisiin. Se, että nämä teokset sijaitsevat entisessä yksityiskodissa, tekee niiden hankintatafsiasta lähes käsin kosketeltavan. Keräilijöiden perintö on aistittavissa siinä tavassa, jolla esineet on tuotu yhteen, luoden ainutlaatuisen ja hienostuneen tunnelman menneiden aikojen loistosta.
- The Laughing Cavalier, 1624 - Frans Hals I
- The Swing, 1767 - Jean-Honoré Fragonard
- Perseus and Andromeda, 1554 - Titian
- Napoleon and his Staff, 1868 - Jean-Louis Ernest Meissonier
Hertford Housen arkkitehtuuri
Lontoon Manchester Squaren hallitseva rakennus kantaa mukanaan kerroksellista historiaa, joka ulottuu kauas sen nykyisen identiteetin taakse. Jo 1500-luvulla tällä paikalla sijaitsi Somersetin 1. herttua, Edward Seymourin, Lontoon kaupunkikoti. Nykyinen rakennus puolestaan juontaa juurensa vuoteen 1776, jolloin se pystytettiin Hertfordin jaarille. Vuosikymmenten saatossa talon arkkitehtoninen luonne on muovautunut vastaamaan sen eri asukkaiden jatkuvasti muuttuvia mieltymyksiä, kantaen mukanaan jälkiä niin 1700-luvun lopun loistosta kuin 1800-luvun alun tyylistä.
Sisätilat on läpikäynyt huolellisen restauroinnin, jonka tavoitteena on onnistuneesti säilyttää asutun yksityiskodin tunnelma. Sen sijaan, että tilat olisi järjestetty julkisille instituutioille tyypillisellä steriilillä tavalla, huoneet on koottu jäljittelemään suuren salonkiympäristön aistillista rikkautta. Huonekalut on aseteltu ikään kuin ne odottaisivat vieraita, ja posliini on esillä kaapeissa ja hyllyillä tavalla, joka vihjaa sen olleen osa päivittäistä elämää. Tämä harkittu asettelu antaa taiteelle mahdollisuuden elää alkuperäisessä kodikkaassa kontekstissaan, jossa maalaukset riippuvat seinillä samalla tavalla kuin ne aikoinaan on nähty.
Rakennuksen muotoilussa on nähtävissä kiehtova siirtymä 1700-luvun lopun prameasta loistosta kohti hillitympää eleganssia. Tämä arkkitehtoninen kehitys luo ainutlaatuisen näyttämön kokoelmalle, jossa fyysinen tila ja sen sisällä olevat esineet kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti. Talo säilyy harvinaisena esimerkkinä yksityiskodista, joka on muunnettu julkiseksi näyttelytilaksi, säilyttäen silti suuren salonkin intiimin ja kutsuvan luonteen.
Ranskalainen 1700-luvun taide ja rokokoo
Kokoelman sydän sykkii sen hämmästyttävässä 1700-luvun ranskalaisen taiteen kokonaisuudessa. Tämä teosten keskittymä tarjoaa syvällisen katsauksen rokokoon ja uusklassismiin. Galleriahallien tunnelmassa läpi virtaa Fragonardin ja Watteaun henki, joka vangitsee aristokraattisen elämän hienovaraiset vivahteet. Katsoja huomaa olevansa keskellä herkien fantasioiden maailmaa, jossa mytologiset kohtaukset avautuvat leikkisällä vaivattomuudella. Erityisen huomionarvoisia ovat François Boucherin kankaat, joissa enkelimäiset hahmot tanssivat pastellisävyjen keskellä.
Näiden teosten läsnäolo luo kertomuksen taiteellisesta kehityksestä. Valistusajan vaikutus on aistittavissa siirtymässä kohti kukoistavaa uusklassista tyyliä. Tämä muutos näkyy Jean-Baptiste Greuzen koskettavissa, sentimentaalisissa kohtauksissa sekä Jacques-Louis Davidin varhaisissa muotokuvissa. Kokoelma pitää sisällään merkittäviä 1700-luvun ranskalaisen taiteen löytöjä, jotka heijastavat aikakauden muuttuvia tunneilmastoja. Nämä maalaukset ovat konkreettisia muistoja tietystä eurooppalaisesta mausta, jotka on aseteltu Hertford Housen huoneisiin.
- The Pleasures of Life, noin 1716 - Jean-Antoine Watteau
- The Setting of the Sun, 1752 - François Boucher
- The Swing, 1767 - Jean-Honoré Fragonard
Aseet, haarniskat ja koristetaide
Kokoelma kätkee sisäänsä poikkeuksellisen valikoiman aseita ja haarniskoja, joiden fyysinen läsnäolo kuiskailee menneiden aikakausien mestarillisesta käsityötaidosta. Näiden vaikuttavien esineiden rinnalla museo tarjoaa myös runsaan määrän 18. vuosisadan ranskalaista hienotaidetta ja huonekaluja. Esineiden asettelu heijastaa niiden alkuperäistä käyttöä yksityisissä tiloissa, joissa posliini ja kultaiset tupakkapussit olivat luonnollinen osa päivittäistä elämänrytmiä ja aristokraattista eleganssia.
Koristetaide ulottuu syvälle keskiaikaan ja renessanssiin, ja gallerioista löytyy monipuolinen valikoima keramiikkaa sekä Sèvresin posliinia. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Limoges-emalteja, maiolica-keramiikkaa, lasitöitä sekä pronssiveistoksia. Nämä esineet, jotka vaihtelevat käytännöllisistä käyttöesineistä puhtaasti koristeellisiin taideteoksiin, ilmentävät korkeinta mahdollista teknistä taituruutta. Näiden teosten läsnäolo antaa elävän kuvan materiaalisesta kulttuurista, joka kerran ympäröi Hertford Housen omistajia.
- Drop-front secretaire, 1783 - Jean Henri Riesener
Kokoelman mestariteokset
Vanhojen mestareiden maalausten läsnäolo näiden seinien sisällä tarjoaa hiljaisen kohtaamisen historian painon kanssa. Titianin, Rembrandtin, Halsin ja Velázquezin teokset täyttävät tilan arvokkuudella, joka vaatii katsojan huomion. Saattaa huomata itsensä viipyilemässä The Laughing Cavalier -teoksen The Laughing Cavalier edessä, joka on maalattu noin vuonna 1624 Frans Halsin käsin, tarkkaillen siveltimenjälkien äärimmäistä tarkkuutta. Lähellä sijaitsee vuoden 1656 Titianin jäljennös, The Madonna of the Cherries, jonka on tehnyt David Teniers nuorempi, tarjoten aivan erilaista visuaalista tyynen rauhaa.
Kokoelma kätkee sisäänsä myös teoksia, jotka vangitsevat joko intensiivistä draamaa tai kevyttä iloisuutta. Jean-Honoré Fragonardin The Swing, vuodelta 1767, tuo huoneeseen Rococon leikkisyyttä. Vastakohtana tunnelma muuttuu täysin kohdatessa Eugène Delacroix’n The Execution of Doge Marino Faliero -teoksen, joka on vuodelta 1825. Komposition jännitys tuntuu käsin kosketeltavalta vielä vuosisatoja tarkastelun jälkeenkin.
- The Laughing Cavalier, noin 1624 - Frans Hals
- The Swing, 1767 - Jean-Honoré Fragonard
- The Execution of Doge Marino Faliero, 1825 - Eugène Delacroix
- The Madonna of the Cherries (copy after Titian), 1656 - David Teniers the Younger
Näyttelyt ja yleisön osallistuminen
Museo elää jatkuvassa muutoksessa teemallisten tutkimusmatkojen kautta. Viimeaikaiset näyttelyt ovat tarkastelleet muodin ja funktion risteyskohtia sekä muotokuvan taiteen hienovaraisia vivahteita. Nämä ohjelmat mahdollistavat syvällisemmän tarkastelun siitä, miten esineet ja muotokuvat asettuvat osaksi historiallista kontekstiaan. Sisäänpääsy on edelleen ilmainen, mikä varmistaa, että kokoelma pysyy kaikkien taiteesta kiinnostuneiden ulottuvilla.
Kokoelman kohtaaminen tapahtuu monipuolisten, jäsenneltyjen toimintojen kautta. Opastetut kierrokset ja luennot tarjoavat puitteet kokoelman kohteiden yksilöllisten historiallisten tarinoiden ymmärtämiseen. Niille, jotka ovat kiinnostuneita koristetaiteen teknisistä ulottuvuuksista, järjestetään työpajoja, joissa tutkitaan erilaisia historiallisia tekniikoita. Nämä istunnot tarjoavat mahdollisuuden tutustua esillä olevien esineiden käsityötaitoon. Tarjolla on myös perheille suunnattuja aktiviteetteja, joiden tarkoituksena on sytyttää nuorten mielikuvitus suoran kohtaamisen kautta taiteen kanssa.
